Viime viikonlopun Finncon kaapelitehtaalla oli ja meni; coni oli erittäin hyvin järjestetty, suurta tilanahtautta ei eteen osunut vaikka animelapset näyttivät valloittaneen koko maailman; kunniavieraista jäi mieleen Alastair Reynolds, joka on entinen tähtitieteilijä ja nykyinen kirjailija.

Reynolds piti mainion esityksen siitä, kuinka ihmiset ovat eri aikona etsineet elämää eri kolkista maailmankaikkeutta. Ennen kuuretkiä elämää ajateltiin löytyvän Kuusta, mutta kun kiertolaisemme osoittautui paikan päältä katsottuna kiviseksi pölyerämääksi, toiveet kohdistuivat ulommaksi Marsiin saakka. Mars-luotaimet 1970-luvulla laittoivat stopin näillekin spekuloinnille: Marsin punainen pinta oli toki kaunis, mutta valitettavan eloton. Viime vuosina toiveet elämän löytymisestä Marsista ovat nostaneet taas päätään, kun planeetalta on löydetty mm. vettä. Marsin tuolta puolen elämää on toivottu olevan lisäksi kaasuplaneettojen kuissa, eritoten Jupiterin kiertolaisessa Europassa. Mutta katseet on kohdistettu koko ajan kauemmaksi: nykyään etsitään eksoplaneettoja, Aurinkokunnan ulkopuolisia planeettoja siis. Tänään kuuma lukema on 353 - niin monta planeettaa on toistaiseksi löydetty muiden tähtien kuin Auringon ympäriltä.

Finnconin ohjelmassa oli Atorox-palkinnon jako. Palkinto myönnetään vuosittain parhaalle edellisvuonna julkaistulle suomalaiselle tieteis- tai fantasianovellille, ja valinta suoritetaan yleisöäänestyksenä. Mari Saario voitti Atorox-pään itselleen novellillaan Kenkänaula. Itse tulin toiseksi - näin korkea sijoittuminen oli minulle suuri yllätys. Kiitos kaikille äänestäjlle!

Novellini Gliesen lapset sijoittuu Gliese 581 C -eksoplaneetalle, joka kiertää Gliese 581 -tähteä. Tähti on punainen kääpiö ja noin kahdenkymmenen valovuoden päässä Auringosta. Kun Gliese 581 C -planeetta löydettiin alkuvuodesta 2007, se herätti suurta mielenkiintoa, sillä se oli pienin siihen mennessä löydetyistä eksoplaneetoista (suurin osa niistä on edelleen Jupiterin kaltaisia kaasujättiläisiä) ja ensimmäinen, joka sijoittui niin kutsutulle elämän vyöhykkeelle - sellaiselle etäisyydelle emotähdestään, että vesi pysyisi sen pinnalla sulana, ei kiehuisi tai jäätyisi. Planeetan pintalämpötilaksi on eräissä arvioissa määritty -3 - +40 celsiusastetta. Vajaa vuosi sitten jotkut innokkaat lähettivät Gliese 581 C -planeetalle radioviestin - se on perillä vuonna 2029 ja vastausta voidaan odottaa aikaisintaan vuonna 2049.

Viime aikoina elämän etsijöiden katse on kuitenkin siirtynyt Gliese 581 C -planeetalta saman systeemin D-planeetalle, joka on siskoaan pienempi ja luotettavammin "elämän vyöhykkeellä".

Lähdin kirjoittamaan Gliesen lapset -novellia järkkymättömällä scifi-asenteella. En luontaisesti kirjoita erityisen kovaa scifiä tai ehkä scifiä ollenkaan, ja siksi minun piti ottaa erityinen asenne kirjoitustyöhön. Päätin etukäteen, että novellissa tulee olla elämää Maan ulkopuolella, katkera biologinainen, paljon dna-puhetta, avaruushissi ja jäädytettynä matkustamista. Kun luin Gliese 581 C -planeetasta, tarina loksahti nopeasti kohdalleen. Novellin voi lukea Portti-lehden numerosta 3/2008.

Ja on taas "se aika vuodesta" - Portti-kilpailun deadline lähestyy. Scifi-asenne käyttöön!