Yritän vähitellen saada bloginkin taas aktiiviseksi. Tekosyitä sen hiljaisuudelle on monta. Kun aikaa on vähän, kirjoittajan on pakko kirjoittaa ensin pakolliset. Vaan mikä on pakollista?

Taakse jäänyt syksy oli hyvin stressaava ja kiireinen. Kirjoitin paljon artikkeleita ja kirja-arvosteluita, vedin kursseja, työstin kevään kirjaa ja tein muutamia yllättäviä työkeikkoja.

Syksyksi ei lainkaan pitänyt tulla niin paljon tekemistä, mutta kevääksi suunniteltuja hommia siirtyi paljon syksylle minusta riippumattomista syistä. Särö-lehti vei myös oman osansa voimista.

Jotkut työt osoittautuivat stressaavimmiksi kuin olin ajatellut: tällainen oli esimerkiksi yliopistolla vetämäni tieteen popularisoinnin kurssi. Joihinkin työtarjouksiin minun taas olisi pitänyt vastata kieltävästi, mutta kun tarjoukset sinänsä ovat kiehtovia, kieltäytyminen on vaikeaa. Kokonaistilanteen tajuaminen on aina vaikeaa.

Syksyn kiirettä lisäsivät osaltaan koko perheen voimin sairastettu sikainflunssa ja muutamat vähämaineisemmat kulkutaudit.

Tästä vuodesta olen päättänyt tehdä aivan erilaisen. Omistan koko vuoden kirjallisuudelle. Ensinnäkin keskityn kirjoittamaan ensi vuonna ilmestyvää kirjaa, joka kirjoittamiseen minulla on – ihanaa! – iso apuraha.

Syksystä alkaen aion taas saada vauhtiin sitä seuraavan kirjan, joka ilmestyy joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta jota varten päässäni on jo jonkin aikaa kuhissut erilaisia näkymiä, kohtauksia, tuntemuksia ja yksityiskohtia. Näkymät saattavat haihtua, jos niitä ei tietyn ajan kuluessa ala kirjoittaa ylös, mutta toistaiseksi annan niiden kuhista rauhassa, sillä nyt kuhina on vasta voimistumassa ja siihen liittyy koko ajan uusia ääniä.