Usva-lehden kirjoitusleiriltä Ristiinasta palaa aina hämmentyneenä. Kuka olinkaan? Neljän päivän ajan olen ollut kyborgeista, puujalkavitseistä ja syömisestä kiinnostunut kirjoittaja lajitovereidensa joukossa.

Leirin ohjelmistoon kuului runokilpailu. Vaikka ei-niin-aivan-täysjärkisten, ylensyöneiden ja -juoneiden kirjailijoiden ei luulisi saavan aikaan kummoisiakaan runoja, itse kykenin seuraavaan varsin korkeakirjalliseen tuotokseen (se perustuu tositapahtumiin):

Rantaan ajautui valas
lonkerot ympärillään.
Cthulhu! Cthulhu!
Kirjailijoista ensimmäinen näki valaan kuivattuna kaapissa.

Pimeällä pihalla, pöydän ympärillä
liitävät lepakot ja sääsket.
Cthulhu! Cthulhu!
Kirjailijoista toinen tunsi jonkin purevan ihoaan.

Koira suuri, musta, raivoa täynnä
nousi vedestä kiville aurinko takanaan.
Cthulhu! Cthulhu!
Kirjailijoista kolmas kuuli koiran katoavan metsään.

Kirjailijat neljä, viisi ja kuusi
viettivät illan tumman joen rannalla
          metsän katveessa
          niin kovin kiihtyneinä
etteivät huomanneet kuinka
          koira söi kuivatun valaan
          vampyyrit vilistivät talolla
          itse Cthulhu nousi joesta Pohjantähti sylissään.

Ja vaikka maailma loppui kirjailijoiden ympäriltä
räjähti ja pihahti ja painui sitten kasaan
pöydällä oli yhä puoli pulloa Chivas Regalia.
Cthulhu! Cthulhu!