Romaanini on kovin synkkä. Ihmettelen, miten siitä sellainen tulikaan - en kärsinyt kirjoitusprosessin aikana esimerkiksi letaalista masennuksesta (kuten jälkeenpäin on todettavissa). Synkkyyden syistä kysytään minulta usein, mutta totuus varmaankin on, että kirjaan pääsivät vuotamaan kaikki ajatuksiini vuosien aikana syntynyt ahdistus (erityisesti kirjoitusprosessia edeltävien ja ympäröivien vuosien ja kuukausien).

Alla siis seikkoja, jotka ovat minua ahdistaneet. Kuulostan viisivuotiaalta, joka on unohtanut käydä pyhäkoulussa, mutta nämä ovatkin osaksi irrationaalisia pelkoja, joiden yhteys maailmankatsomukseeni tai aatteisiini on itselleni epäselvää. Uskon että kirjasta löytyy myös kauneutta ja rauhaa, ja ainakaan en tietoisesti purkanut siihen kaikkia tuskiani. Nämä ajatukset ovat vasta kirjoittamisen jälkeen ajateltuja.

Sota. Yksilön kohtalo sodan keskellä on jotain täysin järjetöntä ja surrealistista. Abstraktit asiat, kuten valtiot ja aatteet, aiheuttavat sodat, mutta käytännön tasolla ihmiset likaavat käsiään tappaessaan tosiaan, menettäessään toisiaan, kuollessaan. Ukkini on kirjoittanut sotakokemuksensa omakustanteeksi, ja varsinkin läheisen ihmisen omakohtaisia sotakokemuksia lukiessa sodan koko älyttömyys ja raadollisuus paljastuu. Jatkuva, elämää turruttava ja tulevaisuuden ajatukset estävä kauhu.

Kuolema. Se ahdistaa minua kaikkein eniten, ajatus siitä, että jokin on, ja seuraavassa hetkessä se ei enää olekaan. Eläinten kuolema ahdistaa kaikkein eniten, koska ne eivät ymmärrä, milloin kuolema on edessä (tarkoitan tällä tilanteita, joissa ihminen on vastuussa niiden kuolemasta. Hirvi juoksee, ja yhtäkkiä se on ammuttu.) Myös kuolemisen peruuttamattomuus on ahdistavaa - se, että joku on pahasti haavoittunut, ei vielä ole kuollut, mutta kohta on, eikä sitä voi estää mikään. Ajan tiedostettu rajallisuus (tai tiedostamaton, kuten eläinten tapauksessa).

Ydinsota ja suuret katastrofit. Tämä liittyy varmaan yleiseen pelkoon siitä, ettei lapsiaan voi oikeasti suojella. Huomasin jossain vaiheessa pohtivani hyvin käytännönläheisesti, miten esimerkiksi toimisin, jos ydinhyökkäys alkaisi ja itse olisin töissä, mies töissä toisella puolella kaupunkia ja lapset hoidossa kolmannella. Sähköt poikki, puhelimet toimimatta, kadut tukossa peltikolareista?

Synnyttäminen. Se sattuu.

Luonnon tuhoaminen, petoeläinten vainoaminen, yleinen ihmisen asettaminen kaiken keskipisteeksi.