Taloutemme muonavahvuuteen on liittynyt uusi jäsen, ristihämähäkki. Jo kahtena aamuna keskellä olohuonettamme on kiillellyt uuden uutukainen verkko, varsin hieno sellainen. Sen suojeleminen lapsilta ja koirilta tuottaa päänvaivaa, mutta molempina aamuina olen selvinnyt niin hyvin, että olen saanut hämähäkin syötettyä ja pidettyä verkon ehjänä kunnes hämähäkin ruokailu on päättynyt. Syötän sitä kärpäsillä, sekin on stressaavaa: juoksen ympäri taloa lasin ja postikortin kanssa, taiteilen kärpäsen lasiin ja yritän saada sen tarttumaan verkkoon. Se on yllättävän vaikeaa. Mutta hämähäkki huolehtii lopusta, onneksi.

 

826558.jpg

 

Tällä hetkellä hämähäkki torkkuu olohuoneen katossa ja kerää voimia seuraavan yön kutomisurakkaa varten. En minä henno sitä sieltä poistaa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Baari on alkanut kerätä väkeä. Suruvaipat juovat siellä suruunsa yksin tai joskus kaksinkin – hyvä että niillä on seuraa toisistaan. Murheenhukuttajien lisäksi baarissa käy armeijan kantahenkilökuntaa: amiraali saattaa lehahtaa paikalle heti aamusta. Kiukkuisena se väläyttelee arvomerkkejään ympärillä pörrääville baarikärpäsille. Neitoperhonen olisi varmaan haluttua seuraa, mutta toistaiseksi baariin ei ole uskaltautunut sellaista. Aivan ymmärrettävää.

 

826550.jpg

 

826559.jpg

 

Olohuoneemme ikkunan vieressä (ulkopuolella, huom.) asuu pensashepokattiyhdyskunta. Niiden jatkuva, yötä kohden kiihtyvä siritys on mukavan rauhallista, hieman haikeaa kuitenkin, koska se alkaa aina näin loppukesästä ja muistuttaa siitä, että kohta maailma taas loppuu. Siis talvi tulee.

 

826554.jpg