keskiviikko, 23. huhtikuu 2008
Eräkirjailija herää talviuniltaan
En voi sille mitään: minussa asuu pieni, mutta karvainen eräkirjailija. Tosin realististen metsästys- yms. tarinoiden etsijät tulisivat pettymään. Heitä joudun varoittamaan. Luontokirjailijuuden huomaa taas, kun kevät tulee ja saan olla enemmän ulkona. Tai ehkä olen sellainen vain keväästä syksyyn, loska ei oikein inspiroi.
Tänään kirjoitin ensimmäistä kertaa ulkona tänä vuonna. Taustamusiikista huolehtivat ainakin peippo, tiaiset, punarinta, korppi, keltasirkku, peltosirkku, punatulkku, käpytikka, palokärki, sepelkyyhky, viherpeippo ja kiuru. Näin sisiliskon, kevään ensimmäisen. Ilma tuoksuu.
Olo on energinen, tekeillä on useampikin novelli, yksi seminaariraportti ja monta kirja-arvostelua. Ehkä flunssalääkityskin alkaa purra.