Huomenna ilmestyy virallisesti esikoiskirjani Eräänä päivänä tyhjä taivas (Teos). Sen on tarkoitus olla romaani – ei runokokoelma, vaikka ehkä se sellaiselta hieman kuulostaakin.

Kirja sai alkunsa eräänlaisesta näystä, joka läikähti ajatuksiini kesällä 2004. Tai ehkä näky oli ollut ajatuksissani ennenkin, se oli vain peittynyt muiden näkyjen alle ja piiloutunut jonnekin pääjalkaisia kuhisevaan alitajuntaani. Näky on kirjassa edelleen, se on sen alkukohtaus.

J

ouduin estämään itseäni kirjoittamasta vuoden verran, syksyllä ja talvella 2004 nimittäin kirjoitin kiivaasti väitöskirjaa ja huhtikuussa 2005 väittelin. Sen jälkeen kirjoitin kaksi novellia, koska olin osallistumassa toista kertaa Oriveden Opiston kesän novellikurssille. Mutta elokuussa aloin kirjoittaa päivittäin, joka päivä menin töiden jälkeen muutamaksi tunniksi kirjoittamaan kirjastoon.

Kirjan kirjoittaminen oli ahdistava kokemus. Tekstiä tuli melko helposti, viikkotavoitteessa pysyminen ei ollut hankalaa. Mutta henkilöt elivät tajunnassani, eivät unissa, vaan ihan valveilla ollessani. Välillä tuntui kuin kaksi todellisuutta, tämä ja se kirjan todellisuus, olisivat limittyneet. Näin ne päällekkäisinä, molemmat hiukan haalistuneina, ja kirjoitin toisen tapahtumia ylös. Ja olin hirveän surullinen päähenkilöni puolesta, häntä nimittäin koetellaan kirjassa kerran jos toisenkin.

Käsikirjoituksen ensimmäinen versio valmistui joulukuun 2005 alussa. Se sai hautua muutaman viikon (joiden aikana tuskailin yliajalle mennyttä raskautta ja lopulta sain jopa synnytettyä), oli yhdellä koelukijalla, ja sitten hioin sitä jonkin verran. Tammikuussa 2006 lähettelin sitä kustantajille, ja sain yhteydenottoja melko nopeasti. Maaliskuussa aloin hioa sitä erään suuren kustantamon toimittajan kanssa. Yhteistyömme kesti yli vuoden – sitten vedin tekstini pois kyseisestä kustantamosta, koska se oli juuttunut ylemmän portaan työpöydälle (tai ehkä laatikkoon) eikä kommentteja tältä portaalta herunut, vaikka niitä jatkuvasti lupailtiin.

Huhtikuussa 2007 otin yhteyttä Teokseen, koska olin saanut sieltä puhelinsoiton muutamaa kuukautta aiemmin. Sitten käsikirjoitusta hiottiin, väänneltiin ja palattiinpa välillä taaksepäinkin. Nyt kirja on olevinaan valmis, sitä en suostu uskomaan.

Eräänä päivänä tyhjä taivas on surrealistinen tarina taivaan täyttymisestä, tyhjenemisestä ja täyttymisestä jälleen. Se kertoo halusta hallita ja suojella, toisaalta halusta kuulua jonnekin, ja ehkä eniten siitä, kuinka paljon me valehtelemme itsellemme.

Tai: sellaisen kirjan minä tunsin kirjoittavani.
Lukekaa se, ja kertokaa, millaisen kirjan luitte.