Luin uudesta Annasta (!) kirjailija Riku Korhosesta, joka nukkui kolmen tunnin päiväunet ja yöllä vielä 12 tuntia, kun hän oli saanut Lääkäriromaaninsa oikoluvun valmiiksi ja kirjan painoon. Itse en tunne mitään niin suurta ja kummallista, vaikka oma romaanini juuri painoon lähtikin, en edes suurta väsymystä. En tiedä, kuinka yhtäjaksoisesti Korhonen on teostaan vääntänyt, mutta minä olen ainakin puuhaillut kirjani parissa vain ajoittain, ja niinpä nykyisessä tilanteessa ei ole mitään outoa. Ehkä jossain vaiheessa tunnen halua taas kirjoittaa romaania eteenpäin ja sitten äimistyn, kun en enää voikaan niin tehdä.

Tosin kävin aamulla kaupassa, ja kun tulin sieltä ulos, autoni lojui tyytyväisenä keskellä parkkialuetta - siis ei tosiaankaan missään parkkiruudussa, vaan niiden keskellä. Yksi mahdollisuus tietysti on, että unohdin laittaa käsijarrun, mutta todennäköisemmin auto itse on hieman oikutellut. Se kun on niitä japanilaisia.

Murhetta on viime aikoina tuottanut Paula Lehtomäki ja hänen niin kutsuttu ympäristöministeriytensä. Kun Lehtomäestä tuli ministeri, olin aika optimistinen, koska hän oli vaikuttanut aikaansaavalta ja ihan täyspäiseltä. Edelleen hän vaikuttaa aikaansaavalta, mutta enemmänkin maa- ja metsätalousministeriltä kuin ympäristösellaiselta. Hyvästi, Suomen luonto: vanhat metsät, luonnontilaiset suot, Natura-alueet, kansallispuistot, rakentamattomat kosket! Tervetuloa, keskustalaisten paratiisi, monen muun helvetti!