Olen tällä viikolla yhden lapsen yksinhuoltaja, kun mies ja toinen poika karkasivat Venäjän puolelle. Saa nähdä, pääsevätkö takaisin.

Toisen koirankin piti lähteä, mutta sille iski juoksuaika päälle, eikä sitä voinut päästää sudensukuisten venehjärveläisten kyläkoirien pariin. Ei siitäkään syystä, että koiran kasvattaja haluaa teettää sillä pentueen, ja koiraparka joutuu odottamaan täällä Suomessa, että jokin sille sopivaksi koettu uros suvaitsisi raisk... siis astua sen.

Koska koiran kasvattaja asuu toisella puolen Suomea, hän ei voi käydä tarkistamassa koiramme peräpäätä päivittäin. Sitä nimittäin tulisi tarkkailla, kyseisen ruumiinosan (ehkä arvaattekin mikä se on?) ulkonäöstä voisi päätellä otollisen hetken koittamisen.

Onneksi nykytekniikka auttaa. Otin juuri äsken kuvia koiran kyseisestä ruumiinosasta ja meilasin ne kasvattajalle. Tässähän sitä loppuviikko kuluukin mukavasti.