En ole kirjoittanut vielä mitään keväällä ilmestyvästä novellikokoelmastani – olkoon tämä sen ensimmäinen mainos. Lisää on tulossa. Kirja menee pian painoon ja ilmestyy maaliskuussa.

Kokoelmalle annettiin pitkällisen mietinnän jälkeen nimi En tunne sinua vierelläni. Vaikka nimi jatkaakin jo Eräänä päivänä tyhjä taivas -esikoisromaanistani käynnistynyttä pitkien, e-alkuisten, neljäsanaisten nimien perinnettä, tarkoituksella näin ei tehty. Nimi tulee puhtaasti novellikokoelman sisällöstä. Toisaalta pidän pitkistä nimistä, sillä niihin mahtuu liikettä ja tunne muutoksesta.

Novelleja kirjassa on neljätoista. Osa niistä on hyvin vanhaa perua: kaksi vanhinta kirjoitin kesällä 2005, ja yhden novellin lähtöteksti on varmaan jo vuodelta 2004. Suurin osa teksteistä on kuitenkin ihan parin viime vuoden sisällä syntyneitä, ja vanhimmatkin ovat kokeneet monenlaisia muodonmuutoksia matkan varrella.

Novellikokoelman kirjoittaminen – tai pikemminkin työstäminen – ei ollut lainkaan niin hauskaa kuin romaanin. Romaanin intensiivisin kirjoitusvaihe oli unohtumaton kokemus: tapahtumat kummittelivat jatkuvasti ajatuksissa eräänlaisena haaleana vieraana ulottuvuutena. Tässä novellikokoelmassa intensiivistä kirjoitusvaihetta ei oikeastaan päässyt syntymään, koska tekstit ovat syntyneet muutaman novellin ryppäissä vuosien varrella. Toisaalta yksittäinen novelli on niin lyhyt, että siihen voi tehdä vain lyhyen sukelluksen, ja sitten täytyy jo palata pintaan. Kaipaan romaanin kirjoittamista.

En tunne sinua vierelläni on silti minulle erittäin rakas kirja, nyt jo. Se on luonnollisestikin monisävyisempi kuin romaanini, ja siihen mahtui paljon aiheita, jotka jatkuvasti kiusaavat alitajuntaani. Novelleista löytyy paljon variaatioita samoista teemoista, yllätyn aina itsekin kuinka ne linkittyvät ja verkostoituvat toisiinsa. Jollain tapaa toisen kirjan julkaiseminen on vielä mukavampaa kuin ensimmäisen. Kohta minulla on kokonainen tuotanto.

Kirjan kannesta tuli upea, kiitos graafikko Timo Ketolan.