Teen nyt paljastuksen - oletan että saan niin tehdä, kun kukaan ei ole vaitioloani pyytänyt: en ole mukana HS:n esikoiskirjakilpailun viimeisessä vaiheessa.

Tietysti olen pettynyt, mutta yllättynyt en juurikaan. Sitä paitsi tämä on minulle aivan oikein: olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että on väärin luokitella esikoiskirjailijat onnistujiin ja epäonnistujiin, mielenkiintoisiin tai mielenkiinnottomiin, hyviin ja huonoihin (tai millaiseksi kukin tuon luokittelun nyt kokee). Kun en kisasta pidä, ei minua pidä siihen mukaan ottaakaan.

Kritiikkini ei koske kisaa sinänsä, kyllä esikoisten joukosta voi sen parhaan valita. Mutta juuri tuo ehdokasasettelu on ongelma: kun esikoisteosten joukosta erotellaan noinkin merkittävä määrä (10-12), joukko jakaantuu selvästi kahteen ryhmään.

Tavoitteeni kirjoittajana on joka tapauksessa aivan muualla kuin tämänkaltaisissa kilpailuissa. Henkilökohtainen pelkoni on tietysti se, että leimaudun heti alussa jonkinlaiseen vaikeaselkoiseen mutta merkityksettömään marginaaliin, jonka kirjoja harva viitsii lukea. Ihminen on itselleen niin ankara: tiedän monta erittäin hyvää kirjaa ja kirjoittajaa, jotka eivät ole ko. kisaan päässeet mukaan, enkä lainkaan heidän kohdallaan epäile, etteikö yleisö heidän kirjojaan löytäisi.

Hyppäys muualle: koira kävi tänään ultrassa, ja mahasta löytyi viisi otusta (toivottavasti ei sellaisia kun elokuvassa Alien3). Laskettu aika on marraskuun lopussa.