Pitkästä aikaa elokuvissa! Viime viikonloppuna oli vuorossa There will be blood, tänään Sweeney Todd. Ihania molemmat, sekä öljynporaus että piirakanpaisto! Ensimmäinen painoi ehkä mieleeni vahvemman jäljen - osin sen takia, että en odottanut siltä oikein mitään, mutta se olikin loistava. Tim Burtoniltahan odotin kaikkea mitä sainkin.

There will be blood tarjosi monta elementtiä, joita jäin pohtimaan. Yksi oli Daniel Day -Lewis - minulla ei ollut miehestä oikein mitään mielikuvaa, muistan kyllä hänet ainakin Viimeisestä mohikaanista. Nyt hän oli aivan erinäköinen kuin ennen, näytti enemmänkin Timothy Daltonilta kuin miltään mohikaanilta. Hän veti upeasti roolinsa läpi, en tiedä, onko hän tehnyt paljon teatteria, mutta jollain (hyvällä) tapaa hänen näyttelemisessään oli rutkasti teatterihemmojen voimaa ja itsensä likoon laittamista.

Toinen seikka, joka elokuvassa miellytti kovasti, oli sen musiikki. Upeaa, korviaviiltävää modernia klassista, sellainen pateettinen ja turruttava Hollywood-orkestraali puuttui kokonaan. En ole oikeastaan edes aiemmin ymmärtänyt sellaisen musiikin turruttavuutta. (Ja toisaalta kyllä rakastankin sellaista - teatterissa sai nauttia myös uuden Indiana Jonesin trailerista, ja sen musiikit tuntuivat kyllä vahvasti elimistössä.)

Kolmas seikka oli elokuvan nimi. No, ehkä se oli tarkoitettu hieman vertauskuvalliseksi, mutta kyllä se kirjaimellisestikin piti paikkansa. (Vähän sama idea, kuin antaisi leffalle nimeksi "Yksi kuolee lopussa" tai "Eräs heistä jää auton alle".)

Neljäs oli elokuvan "elokuvallisuus": systeemi toimi hienosti kokonaisuutena, menee ehdottomasti parhaiden näkemieni elokuvien joukkoon. Mutta moni seikka ei olisi toiminut kirjassa, ne olisivat vaatineet paljon enemmän pohjustusta, yhteyksiä muihin tapahtumiin ja yksityiskohtiin, enemmän syvyyttä. Elokuva pelaa niin paljon enemmän vaikutelmilla, kuvilla ja tunnelmilla. Vaikka There will be blood oli täysin realistinen, siinä vallitsi pahaenteinen, lähes goottilainen tunnelma.

Sitten Sweeney Todd. Musikaalimuoto vaati totuttelemista, vaikka sitä tiesi odottaa, niin heti laulun alkaesssa tuli omituinen olo. Mitä tuo näyttelijä tekee? Miksi se noin tekee? Yhdistelmä oli kyllä hupaisa: "Olimme katsomassa musikaalia, jossa parturi tappaa asiakkaitaan ja alakerran rouva tekee heistä lihapiirakoita." Ja mikä hauskinta - kaikki ne lihapiirakat saivat minut nälkäiseksi.

Kurkunleikkaamista näytettiin kieltämättä estottomasti.

Jos joku ei vielä tiennyt, niin olen suuri Tim Burton -fani. Tärkeimpiä elokuvia minulle ovat Batman - paluu (1992) ja Päätön ratsumies (1999) - ihan niiden tasolle tämä ei yltänyt.