Aamulla kävin ensin lenkillä ja sitten uimassa. Keravan uimahallissa on sen pienuudesta huolimatta hyvin tilaa, mitä nyt piti hieman väistellä vedessäseisojia (vesijuoksijoita he kai virallisesti ovat).

Kaiken kiireen keskellä on vaikea päästä liikkumaan. Kuntosalikorttia en uskalla hankkia talveksi, viime vuonna siitä niin suuri osa kului hukkaan flunssien takia. Ehkä sarjalippu kävisi.

Lehdessä oli "uutinen", jossa joku älykäs tutkija oli päässyt niinkin hienoon lopputulokseen, että vanhempien liikuntaharrastukset vähenevät kummasti ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.
Tosin joudun ilmoittamaan, että minun kohdallani tämä ei pitänyt paikkaansa: kun esikoinen oli muutaman kuukauden ikäinen, aloitin salibandyn pelaamisen monen vuoden tauon jälkeen. Vielä kakkosenkin syntymän jälkeen pelasin.

Pelaaminen jäi, kun palasin äitiyslomalta töihin. Työn, kirjoittamisen, lasten hoitoon raahamisen ja treeneissä käymisen yhdistäminen kävi raskaaksi. Päätin luopua työstä, mutta valitettavasti pelaaminen on silti jäänyt, jotenkin on niin vaikeaa raahautua jonnekin aina tiettyyn aikaan viikosta.

Nyt täytyy tyytyä vain könyämiseen metsässä koiran kanssa, pyöräilyyn, uimiseen, juoksemiseen ja ehkä siihen punttisaliinkin. Liian harvoin niihinkin.