Kesän aikana on tullut luettua paljon kirjoja. Osasta olen tehnyt arvosteluja enkä kirjoita niistä tässä, mutta paljon olen lukenut myös aivan ”vapaaehtoisesti” – ilman, että minulle on tarvinnut maksaa niiden lukemisesta (kirja-arvostelujen tekeminenhän kuulostaa unelmahommalta – luen kirjan, julistan mielipiteeni siitä julkisesti ja joku vielä maksaa tästä kaikesta. Tosin teen arvosteluja myös vapaaehtoistyönä, ja joskus käsiin sattuu tietysti järjettömän tylsiä opuksia).

Tässä muutamia vapaaehtoisesti luettuja:

A S Byattin Riivaus: Aivan mahtava tarina fiktiivisistä viktoriaanisen ajan brittirunoilijoista sekä heitä pakkomielteisesti tutkivista kirjallisuudentutkijoista. Pelkäsin kirjaa aiheen vuoksi, mutta turhaan: jopa runo-osuudet olivat nautinnollista luettavaa.

Mirjam Lohen Nuttu: Yksi Teoksen tuoreista esikoiskirjoista. Monikerroksinen tarina naisesta ja hänen suhteestaan elämässä muuttuviin asioihin: opintoihin, työelämään, avioliittoon, äitiyteen. Runollista kerrontaa, jossa pinnalla tapahtuu vähän, mutta pinnan alla paljon ja koko ajan. Kadehdin tällaista tapaa kertoa, itse olen niin juonikeskeinen kirjoittaja.

Reidar Palmgrenin Jalat edellä: Esikoiskirja, joka voitti aikoinaan HS:n esikoiskirjapalkinnon. Luin tämän kirjastossa yhdellä istumalla (joka kertoo toisaalta siitä, että kirja ei ollut kamalan paksu, mutta ennen kaikkea siitä, että kirjassa oli imua). Sinänsä yksinkertainen ja konstailematon juoni, jota kuljettavat kuitenkin uskottavat ja monisyiset henkilöt. Perheenisä pettää jatkuvasti lupauksiaan, pieni poika tarvitsisi enemmän huomiota, perheen äiti ei kestä miehensä heikkoja hetkiä. Ja tarinassa hieno vinksaus, joka mahdollistaa monet tulkinnat ihan lukijan mielentilan mukaan. Innostuin niin Palmgrenista, että aloin lukea heti hänen seuraavaa romaaniaan Lentämisen alkeet.

Eero Tarastin Johdatusta semiotiikkaan sekä Esimerkkejä: semiotiikan uusia teorioita ja sovelluksia. Keskellä kesää minulle tuli suuri sisäinen tarve perehtyä semiotiikkaan. Suomessa onkin vahvat semiotiikan perinteet – saisivat tosin olla niin vahvat, että näistä teoksista tulisi uusia painoksia. Kirjakaupoista ne ovat loppu, ja joudun tyytymään kirjaston kappaleisiin. Haluan aina omistaa kirjat, olen kamala ihminen.

Willy Kyrklundin Liian innokas rakastaja ja muita kertomuksia. Minua on jo pitkään johdateltu tutustumaan tähän ruotsalaiseen, Suomessa syntyneeseen novellistiin. Tajuan tosin nyt, että olen häntä aikoinaan lukenutkin. Olen joskus surrut sitä, että paljon hyvää kirjallisuutta pääsee livahtamaan näppieni ohi, mutta surullista on myös se, että olen unohtanut suuren osan lukemastani. Kyrklund kirjoittaa kauniilla, kuulaalla otteella itseäni kiinnostavista asioista: luonnosta, tieteestä, ihmeistä.