Vanhempi poikamme aloitti päiväkodin. Emme itse valinneet päiväkotia, vaan annoimme kunnalle vapaat kädet. Emme tunne paikallisia päiväkoteja, ja toisaalta poika tarvitsee tietyissä asioissa hieman erityistukea, joten annoimme vapaat kädet meitä viisaammille.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

No, järkytyksemme oli suuri, kun ensimmäisellä päiväkotikäynnillä huomasimme, että kyseisellä päiväkodilla on erityisen vahva "kristillinen profiili". Aamun satuhetkeen sisältyy rukoilua ja seinillä on paljon kristillistä (lapsille suunnattua) kuvastoa. Pienellä puhelinrumballa saimme selville, että päiväkodin omistaa eräs kristillinen yhteisö, jolta kuntamme siis ostaa päivähoitoa ja antaa ymmärtää sen siis olevan aivan normaalia kunnallista päiväkotitoimintaa. Meille kukaan ei ollut muistanut tästä profiilista mainita. Täysin uskonnottomasti kasvatettu lapsi olisi yhtäkkiä joutunut rukoilemaan ja kuuntelemaan tarinoista jostakin Jeesuksesta.

 

Kahdelle ateistille/uskonnottomalle/vapaa-ajattelijalle tällainen oli todellakin järkytys. Miten voi olla mahdollista, että kunta tarjoaa tällaista tavallisen päivähoidon joukossa? Toinen järkytys oli se, että päivähoitolaissa päiväkodeille todellakin annetaan uskonnollinen kasvatustehtävä, kuitenkin "vanhempien vakaumusta kunnioittaen". Meidän vakaumuksemme ei kestä sitä, että lapsemme kävisi korkean profiilin uskonnollisessa päiväkodissa.

 

Hassua tämä kaikki on siksi, että jännitimme kyllä pojan päiväkotiin menoa, mutta aivan eri syistä. Kun omista viiteryhmistämme uskonnollinen toiminta (ainakin näkyvä sellainen) puuttuu, ei tullut mieleenkään, että päiväkodeissa sellaista on. Ei kerta kaikkiaan tullut mieleenkään!

 

Nyt olemme valittaneet ja soitelleet kaikki mahdolliset tahot läpi, ja lopputulos on, että pojallemme etsitään uusi hoitopaikka. Mutta paha mieli tästä jäi. Siinäkin suhteessa, että kyseisen päiväkodin henkilökunta oli todella mukavaa ja joutui myös kärsimään ilman omaa syytään. Kaikille asianosaisille poikamme päiväkotiajasta olisi siis koitunut ylimääräistä mielipahaa: poika olisi saanut osakseen erityisjärjestelyjä, ja päiväkoti taas olisi joutunut madaltamaan profiiliaan. Vaikka periaatteessa en pidä uskonnon tuomisesta päiväkoteihin, käytännössä sallin sen mielihyvin sellaisille perheille, jotka sen tärkeäksi kokevat. Päiväkodin johtaja oli erityisen mukava ja ymmärtäväinen, kaikki kunnia hänelle siitä.

 

Meidän perheellemme on kuitenkin tärkeää se, että lapsille ei uskontoa syötetä. Päiväkoti-ikäisillä "uskonnollinen kasvatus" on ymmärrettävistä syistä johtuen lähes pelkästään tunnustuksellista, eli ei se pureudu mihinkään uskontojen moninaisuuteen, syntyihin, eroihin ja yhtäläisyyksiin. Uskonnonopetuksessa täytyy olla varma, että kuulijoilla on tarpeeksi älyä ja pohjatietoa, jotta he voivat asettaa asiat oikeisiin konteksteihin. Pieniltä lapsilta sellaiset puuttuvat.

 

Ymmärrän hyvin, että tavallisissakin päiväkodeissa uskontoa on mahdoton välttää. Jouluna ja pääsiäisenä varmasti käytetään ja tutustutaan kristilliseen juhlaperinteeseen. Mutta Jeesus, jumala ja neitsyt Maria (ja pyhä henki) saavat silloin seurakseen muita satuolentoja – Joulupukin, tontut, siivekkäät ihmiset ja porot, noidat, kissat, tiput ja antropomorfiset puput – ja hukkuvat merkityksettöminä joukkoon.