Kuluva kuukausi on ollut ihan järjettömän kiireistä aikaa. Yllättäen kiirettä ei lainkaan helpota se, että taloutemme toinen aikuisihminen on rikkonut alaraajansa ja siksi varsi kykenemätön osallistumaan niin kutsutun arjen pyörittämiseen. Arki on raskas pyöritettävä. Eilen siihen kuului muun muassa lapsen vatsakivusta johtunut ajomatka Porvooseen, palaveri kustantamossa (joka siis oli Helsingissä ja josta myöhästyin mestarilliset 1 h 40 min), lasten hakeminen dagiksesta, yhden pissan siivoaminen autosta, ajomatka taas (!) Helsinkiin, lasten dumppaaminen viattomalle sivulliselle, osallistuminen mielenosoitukseen, keskisormen näyttäminen Sanomatalolle (anteeksi, kaikki tutut toimittajat!), ihanan rentouttava mutta liian lyhyt kahvihetki Eijan ja Sannan kanssa, ja lopulta kotiutuminen.

Kaikki tämähän on tietysti ollut kovin hilpeää. Mutta muitakin ilonhetkiä on ollut: eilen allekirjoitin, myöhästymisestäni sekä kahvi- ja ruokavaatimuksistani huolimatta, elämäni toisen kustannussopimuksen. Ja apurahoja on tullut niin mukavasti, että pystyn keskittymään isoihin kirjoitusprojekteihini koko loppuvuodeksi, ehkä ylikin, jos elän niin taiteellisen säästäväisesti kuin vain taiteilijat osaavat. Toistaiseksi kiitokset tästä kuuluvat kirjastoapurahalautakunnalle, Suomen tiedetoimittajain liitolle sekä Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalle. Kiitos!