Lähetin Helsingin Sanomien mielipidepalstalle viikko sitten (26.4.) tekstin, mutta sitä ei julkaistu. Laitan sen siis tähän:

Helsingin Sanomien kulttuuriosaston esimies Saska Saarikoski kirjoitti lehtensä periaatteista (HS 25.4.): ”Ei Helsingin Sanomiakaan olisi 120 vuotta vain kaupallisten arvojen varassa tehty.” Saarikosken mielestä esimerkiksi YLE:n tulisi antaa arvoa sille, että Suomessa ilmestyy ”laadukkaita sanomalehtiä, joiden toimintaa ohjaavat muutkin arvot kuin se, mitä jää viivan alle”.

On tietysti hienoa, jos Helsingin Sanomien omat toimittajat kokevat lehtensä näin korkeamoraaliseksi. Ulkopuolelta katsottuna lehden toiminta vaikuttaa nimittäin täysin toisenlaiselta.

Olen avustanut vapaana kirjoittajana Helsingin Sanomien tiedesivustoa vuodesta 2005. Lehteä julkaiseva konserni, Sanoma News Oy vaikutti huomanneen olemassaoloni (onneksi) vasta muutama päivä sitten, kun se lähetti minulle allekirjoitettavaksi sopimuksen avustajaehdoista. Sopimuksella, jonka sisällön Sanoma News on täysin yksipuolisesti laatinut, minun olisi tarkoitus luovuttaa konsernille tekstieni ”ensijulkaisuoikeuden ja yksinoikeudella kaikki nykyiset ja tulevat taloudelliset oikeudet mukaan lukien mm. Aineiston muuntelu-, muuttamis- ja edelleenluovutusoikeudet”. Samaa sopimusta on viime päivinä lähetelty kiivaasti avustajapiireille aina kirjoittajista valokuvaajiin ja sarjakuvantekijöihin.

Vaikka sopimuksen toiseksi osapuoleksi on merkitty Sanoma News – joka siis julkaisee uutislehtiä – sopimuksen mukaan luovuttaisin oikeudet myös ”sen kanssa samaan konserniin kuuluville yhtiöille”, siis koko Sanoma Oy:lle. Siihen kuuluu muun muassa WSOY:n julkaisutoiminta ja satoja lehtiä eri maissa.

Helsingin Sanomat on sananvapauden ja tasapuolisuuden nimissä moralisoinut rankasti YLE:n tekemisiä. Uutisoimatta on kokonaan jäänyt se, että lehti itse haluaa kaapata avustajiensa tuotannon.

Tulevaisuudessa kun kirjoitan tiedesivuille, saan siitä mitä ilmeisimmin saman maksun kuin ennenkin, mutta muutaman vuoden päästä saatan löytää artikkelini WSOY:n biologian oppikirjan luvuksi muokattuna tai jopa huomata, että HS on teettänyt kirjoituksistani kirjan. Tai ehkä se myy kirjoitukseni kolmannelle taholle – toivon vain, että tuo kolmas taho on jokin sellainen, joka ei herätä minussa kovin vastenmielisiä tunteita. Pienellä muokkauksella tekstini voi toki valjastaa ajamaan aivan erilaisia asioita kuin itse haluaisin. Oikeudet tuotantooni pysyvät Sanoma-konsernilla ikuisesti, ne eivät palaudu minulle koskaan.

Jos taas haluaisin tulevaisuudessa kunnostautua esimerkiksi oppi- tai tietokirjailijana, saattaisin joutua kilpailemaan omilla, uusilla teksteilläni vanhoja, Sanoma Oy:n omistamia tekstejäni vastaan. Mitähän miettivät ne HS:ia avustavat sarjakuvantekijät, joiden sarjakuvista HS tulevaisuudessa teettää kokoelmia omiin nimiinsä?

Sanoma News perustelee toimenpidettään Janne Virkkusen allekirjoittamassa kirjeessä sillä, että ”järkevä ja menestyvä toiminta ei saisi kompastua epäselviin tai monenkirjaviin oikeuksiin”. Avustajille ei näillä sopimusehdoilla suoda minkäänlaista menestystä. Ei HS ole ainoa, joka haluaa käyttää hyväkseen kaikki mahdolliset jakelukanavat – tekijät haluaisivat itsekin hyötyä kertaalleen tehdystä materiaalista. Yhtä tiedeartikkelia varten joutuu koluamaan ison määrän tieteellisiä julkaisuja ja asiantuntijalausuntoja sekä vääntämään vaikeista asioista ymmärrettäviä virkkeitä.

Sanoma News:in vaatimuksilla ei ole mitään tekemistä vapaan sisällön tai ”open accessin” kanssa, sillä konserni haluaa puolustaa vain omia kaupallisia tavoitteitaan.

No, onneksi sopimus jättää minullekin oikeuksia. Kohdassa 4, ”avustajan oikeudet ja velvollisuudet”, nimittäin armeliaasti mainitaan, että ”Avustajalla on oikeus vapaasti valita aiheensa”. Tuo oikeus lämmittää varmaankin kovasti tilanteessa, jossa kirjoittaja ei enää voi elättää itseään teksteillään, sillä hänen omat tekstinsä tuottavat nyt rahaa jollekin muulle ja vievät häneltä itseltään työtilaisuuksia.

Tiina Raevaara
kirjailija ja tietokirjoittaja
Sipoo

EDIT: Toni kertoi, että Sanoman lehtien omat toimittajat ovat ottaneet kantaa freelancereiden puolesta. Hienoa!