Kaiken teoria

23.04.2008 - 18:47

Marko paljasti blogissaan kokevansa proosan "pitkät luontokuvaukset kirjalliseksi tyhjäkäynniksi". Jos etsitte esimerkkejä tällaisesta, suosittelen lukemaan Sudenkorento-novellini Usvasta tai etsimään jostain Gummeruksen Novellit 2006 -antologian ja sieltä novellini Kalasääsket. Koska minä jos kuka harrastan pitkiä luontokuvauksia - suota, metsää ja olentoja.

En voi sille mitään: minussa asuu pieni, mutta karvainen eräkirjailija. Tosin realististen metsästys- yms. tarinoiden etsijät tulisivat pettymään. Heitä joudun varoittamaan. Luontokirjailijuuden huomaa taas, kun kevät tulee ja saan olla enemmän ulkona. Tai ehkä olen sellainen vain keväästä syksyyn, loska ei oikein inspiroi.

Tänään kirjoitin ensimmäistä kertaa ulkona tänä vuonna. Taustamusiikista huolehtivat ainakin peippo, tiaiset, punarinta, korppi, keltasirkku, peltosirkku, punatulkku, käpytikka, palokärki, sepelkyyhky, viherpeippo ja kiuru. Näin sisiliskon, kevään ensimmäisen. Ilma tuoksuu.

Olo on energinen, tekeillä on useampikin novelli, yksi seminaariraportti ja monta kirja-arvostelua. Ehkä flunssalääkityskin alkaa purra.

17 kommenttia Kommentoi Ilmoita asiaton viesti

Usvazine www

23.04.2008 - 20:35

Minä sukkuloin sujuvasti luonnossa ja kaupungeissa. Suot ovat tärkeitä. Niille palaa aina mielellään. Ja nyt tarinat kulkevat kaupungeissa.

23.04.2008 - 20:46

Anne, sinä oletkin ainoita jotka ymmärtävät :-)

Usvazine

23.04.2008 - 22:52

Minä odottelen sammakoita ojaan. Vielä ei ole alkanut kurnutus. Aamulla tosin bongattiin kurki tieltä ja sisiliskoja on pelastettu Toffeelta.

Marko www

23.04.2008 - 23:28

Maaginen yhteensattumako lienee, että printtasin tänään Tiinan "Sudenkorento"-novellin luettavaksi! Tosin jäi vielä yöpöydälle, mutta ehkä huomenna.

Luontokuvauksia harrastavat hyvätkin kirjailijat. Mutta jos siihen hiipii wordsworthilainen idealisointi mukaan, ei toimi minulle. Luontohan on paitsi idylliä, myös puhdasta kammoa ja julmuutta.

Olen kuitenkin herännyt näkemään erähenkisyyden hieman uudessa valossa, kun olen kaupunkilaiseen ylimielisyyteni havahtunut.

24.04.2008 - 08:37

Minulle on ollut vaikea asia sisäistää, että sellaiset lukijat, jotka eivät uppoudu kunnolla luontokuvauksiin tai joissa ne eivät herätä mitään henkilökohtaista, saattavat sekoittaa kaksi novellia helposti keskenään, jos molemmissa on tapahtumapaikkana "luonto". Siis jos toinen tapahtuu vaikka avosuolla ja toinen umpimetsässä.

Teen kuitenkin koko ajan töitä ymmärtääkseni ongelman :-)

Vähän kuin kaupunkinovellien lukijat sekoittaisivat keskenään sen joka tapahtuu ratikassa ja sen joka Tornissa.

Marko www

24.04.2008 - 11:13

Ja itse asiassa postauksessani mainittu tutkija puhuu juuri tuosta "luonto"-käsityksen ongelmasta. Minunlaiseni pitävät luontoa ikään kuin erillisenä paikkana jossakin. Siksi en näe tarpeelliseksi opetella sen vivahteille annettuja nimiä yhtä tarkasti kuin kaupungin osasia tai vaikkapa aatehistorian virtauksia.

Se on ehkä asia, joka tulee muuttumaan. Seuraavan kerran kun "luonto" pujahtaa asuntoon vaikkapa hämähäkin muodossa, en ehkä iske parveketossulla, vaan otan selvää sen biologisista hellittelynimistä!

Anonyymi

24.04.2008 - 11:21

Hämähäkin hoito-ohjeita löydät viime elokuun kirjoituksestani. Tsemppiä!

http://raevaara.vuodatus.net/blog/753163

24.04.2008 - 13:40

Anonyymi olin siis minä itse (etten sitten jälkeenpäin nimenomaan itse ihmettele kuka olin)

Marko www

24.04.2008 - 16:01

Näin ounastelinkin, kiitoksia vaan!

Nyt kun saisin vielä erään toisen Tiinan vakuutettua hämähäkin hoivaamisen riemuista...

24.04.2008 - 16:18

Meillä Tiinoilla on luontaisesti valtava hämähäkkien hoivaamisen tarve.

pazi-j-dog www

24.04.2008 - 18:32

Luonto on aika häiritsevä juttu. Metsätkin ovat niin sotkuisia - risuja ja lehtiä joka puolella. Ja muurahaiset tunkevat sisälle taloon, joka on humanistinen saareke keskellä kaikkialla vyöryvää luontoa.

Toisaalta aamulla peilissä näkyy järjetön luontokappale, jonka olemuksen voi kuvata tyhjentävästi biologisten tarpeiden listalla, joten taisto on jo valmiiksi hävitty.

Mikäs luontokuvauksissa, jos ne palvelevat kokonaisuutta. Turha luontoporno tietysti ärsyttää, kun on kiire jonnekin.

Marko www

25.04.2008 - 14:14

Tietyssä mielessä "kaikki on biologiaa".

Mutta: ihmisen kehittämä symbolitodellisuus on toisaalta niin pitkälle kehittynyt ja kaiken läpäisevä, että toisinaan luonto/ihminen -jako on todempi kuin kaiken käsittäminen biologisessa mielessä "luonnoksi". Mieti vaikka askeetteja. Askeesi on "luonnonvastaista", symbolinen todellisuus voittaa biologiset tarpeet.

Ja biologiakin on symbolinen systeemi mutta hei, nyt on perjantai.

25.04.2008 - 20:14

Miksipä ihmisen symbolitodellisuus ei voisi olla osa luontoa - tai siis, onhan se, väkisinkin. Oikeastaan termin "luonnonvastainen" voisi poistaa käytöstä, koska sillä ajetaan takaa jotain sellaista jaottelua, jolle ei ole mitään pohjaa todellisuudessa.

Minua kiehtovat kaikki: biologisuus, symbolit, ihmismieli - turha niitä erotella toisistaan.

Marko www

26.04.2008 - 21:40

Aivan, käsitesekamelskaksi se yleensä menee, joten kaikesta innostuminen on parasta!

Teemu www

29.04.2008 - 18:33

Tulostinpa novellisi Sudenkorennon itselleni iltalukemiseksi. Kiitos vinkistä!

30.04.2008 - 08:06

En tiedä voiko omista teksteistä vinkata, ehkä tämä oli pikemminkin mainos!

Teemu www

30.04.2008 - 13:52

No niin, ehkä sitten niin. Minulle se oli vinkki uudesta lehdestä.